Kyllä jälkeenpäin harmittaa etten ollut skarpimpi tai älynnyt pyytää neuvoja kokeneilta ihmisiltä, miten hautajaiset kannattaa järjestää. Vaikka hautaustoimistot ovat ammattilaisia he tekevät sitä elääkseen. Hautajaiset ovat heille arkipäivää, Mitä nopeammin teet päätöksiä, sen parempaa heille. En ole katkera enkä voi sanoa että minua olisi varsinaisesti kohdeltu huonoti. Mutta faktaa on se että olen vaan asiakas muiden joukossa. Suurin syy olin minä itse , samalla kuin olen syytön siihen että kehoni reagoi niin kuin teki. Kun yrität hoitaa asioita mitkä on pakko hoitaa, ja järjestää hautajaisetkin siinä sivussa, niin kyllä poika ja hautajaiset meni kaiken muun edelle ajatuksissani. Kuvittelin mahdollisesti että kaikki on hyvin kun vaan teen koko ajan jotain. Jollen tehnyt mitään kun mehut kertakaikkiaan vaan loppui , niin ainakin mietin asioita.

Vedin itseni niin piippuun kun olla ja voi.

Täti hautaustoimitolla oli ihan ookoo, mutta juuri sinä päivänä kun astuimme sisään ja piti päättää kukista olikin toinenkin nainen paikalla, eikä ns.vaan meidän täti.Tuli puhetta siitä millaisia kukkia haluan arkun päälle, pöytiin ja millaisen hautaseppeleen haluan. Tässä kohtaa ”meidän” täti lähti ja jätti meidät tämän uuden tädin kanssa.

Sanoin että haluan ison sydämen muotoisen kukkalaitteen. Haluan että kukat on villisti ja elävästi siinä ja jotain joka pehmentää koko jutun. En siis niin että ruusut on iskettu kukkasieneen vieri viereen tiiviisti. Näytin vielä käsilläni miten iso sen pitää olla. Nainen kysyi ymmärränkö kuinka painava se tulee oleman jos niin ison teemme. Aivan sama sanon , vaikka nainen sanoo että silloin pitää rakentaa pieni teline jotta se pysyy pystyssä. Sopii oikein hyvin vastaan minä.

En ole kauhean hyvä kukissa, kuulun ryhmään joka erottaa ruusun ja nämä peruskukat kuten joulutähden, päivänkakkaran, ja jotain muuta peruskukkaa.

Saavun hyvissä ajoin seurueen kanssa hautausmaan pihalle odottamaan että kantajat hakee Matiaksen arkun kylmiöstä. Enää ei ole paljon aikaa. Kukkien piti olla toimitettu kirkolle valmiiksi ja olihan ne siellä joo. Arkun päällä oli sovitut kukat. mutta se iso sydän oli pieni ja onnetton. Ei voi olla totta että minä äitinä vien pojalleni pienimmän mahdollisen kukkalaitteen. Kohta alkaa sessio niin millä ihmeellä saan uusia kukkia näin pian, en millään. Tämä törkeä virhe ja huolimattomuus loukkaa minua vielä tänä päivänäkin, koska oman lapsen hautaaminen ei voi ottaa replaynä.

Suosittelen toden totta että käytte itse kukkakaupassa katsomassa miltä ne kukat oikein näyttää ja puhutte todellakin ammatilaisen kanssa, jos kukat on teille tärkeitä. Hautaaminen on lyhyt prosessi mutta se on yksi tärkeimmistä asioista jos lastaan rakastaa. Jälleen kerran takaan että säästää myöskin kuluissa. Epäilen vahvasti myös kukkalaitteen tekijän ammattitaitoa ja jos tämän olisin älynnyt olisin tehnyt kauniimaan kukkalaitteen itse.

Toinen asia joka piti hoitaa oli tietenkin tarjoilut. En tietenkään jaksanut itse mitään tehdä ja luonnollista oli valita pitopalvelu. Se oli meidän kohdalla helppo valinta, koska Matun pelikaverin vanhemmilla oli sellainen.

Halusimme kotiimme vielä kerran kaikki poikien kaverit, olivat sitten käyneet täällä tai ei, kunhan nyt edes kerran vielä. Minun kotini oli aina avoin kavereille, koska silloin tiesin missä olivat. Siksi piti saada kakku, Matun näköinen kakku , ja tottakai se oli bemarin logo. Bemariin hän kuoli, ja autosta irroitettiin keulan merkki meille muistoksi.

Matiaksen kaverin nimi oli myös Matias. Minä ajoin sinne , matkaa oli noin 15-20 km. En muista missä vaiheessa olen pyytänyt rauhoittavia hautajaisia varten, mutta paketti oli taskussani.Oli varmana mieheni resepitllä ostetut. Ensimmäisenä pihalla näen tämän toisen Matiaksen jonka ilmettä en ikinä unohda. Hän oli kuin pelokas peura. Isot silmät tuijottaa minua ja hän pelkää. Menen hänen luokseen ja vaan halaan häntä ja samalla hoen jotain voi meidän pientä Matua.

Mennään taloon sisälle ja ollaan  jossain mitä en muista. Miehelleni ruoka on hyvin tärkeää joten tähän en puutu oikeastaan millään tavalla. Sen saan sanottua että fetasalaattia pitää ainakin olla, koska Matu rakasti sitä. Muistan miten mieheni sanoo että pitää olla merilohta eikä kirjoa. Vanhemmat sanoo että löytävät kyllä bemarin logon netistä, eikä meidän tarvitse siitä huolehtia enää. Jossain vaiheessa siirrymme yläkertaan hyvin kapeita portaita pitkin, olivat korkeat muistaakseni.

En edes tiedä miksi menimme sinne tai mitä tehtiin , sovittiinko jotain, tai ketä kaikki siellä edes oli paikalla. Muistan kuitenkin sen että soperran jotain, ja tämä toinen Matias tuo minulle lasin vettä. Huomaan kuitenkin että ihmiset katsoo minua kuin olisin joku monsteri jostain kauhuelokuvasta. Ymmärrän että he kuvittelee että olen ottanut jotain lääkkeitä, joten kaivan paketin taskusta ja todistan etten ole ottanut mitään, olin vaan niin loppu kun ihminen olla voi.

Mietin miten pääsen edes ne raput alas kaatumatta. Mieheni sanoo että hän ajaa vaikka kai oli ottanut kaljan kotona. Muistan miettineeni onko tämä nyt viisasta. Onneksi olen selvittänyt jälkeenpäin ettei voinut olla mitään vaaraa ajaa. Istun etupenkille ja auto lähtee kohti kotoa, jälleen yksi asia hoidettu ajattelen ja sen jälkeen katkeaa filmi. Lysähdän kuin märkä rätti penkille. Jokaikinen solu huutaa väsymystä, tai onko enää voimaa missään, no ainakin kai sydän lyö. Tie on mutkikas ja heilun voimattomana autossa ja lyön päätäni oveen tämän tästä. En jaksa edes päätäni enää kannatella. Ja jälkeenpäin kun mietin tekisi mieli haistattaa paskaa sille vitun ämmälle joka sanoo että minun on pakko olla töissä. Tämä saatana lehmä tulee vielä jälkeenpäin työpaikalleni kysymään miten minä voin!!! eikä siinä mitään, mutta itkee siinä miten hänen poika on eronnut ja kaksi lasta erotetaan eri koteihin kunnei vanhemmat osaa asioista sopia. Jeesus sentään mietin silloin, et kehtaavatkin tapella ja tehdä lastensa elämästä helvettiä kunnei voi sopia asioista ja taata lapsilleen turvallisen elämän. Olin vaan hiljaa, enkä todellakaan tuntenut mitään sympatiaa tätä eukkoa kohtaan. Vitun idiootti. Yhtä tyhmää kun verrata koiran kuolemaa lapsen kuolemaan. Takaan ja alleviivaan että tappaisin jokaikisen koirani omin käsin jos valita pitäisi kumman pidän, lapsen tai koiran. Vastaus tulisi yhtä nopeasti kun pappi sanoi minulle että ihmiset haudataan kasvot itään päin.

Näitä sivuajatuksia tulee kun on tullakseen ja silloin on pakko antaa palaa.

Palataakseni reissuun , en vaan enää muista miten pääsimme kotiin, en muista olenko kävellyt itse tai onko mieheni kantanut minua, en muista yhtään mitään. Niin loppu en ole ollut sitä ennen enkä jälkeen.