Tuli tässä mieleeni yksi päivä. Surussa ei aina tule miettineeksi ettei kaikki ajattele kaikesta aina niin kuin itse miettii. Sitä loukkaantuu kun joku tekee jonkun asian väärin, tai niin kunnet  ainakaan itse tekisi.

Me surimme kyllä niin monessa asiassa eri tavalla. Se mikä minusta oli hyvä juttu , oli miehelleni kauhistus. Me melkeinpä jopa riitelimme kerran haudan äärellä kynttilöiden määrästä. Uskomatonta mutta totta.

Tämähän tuntuu kuin vääntäisi asioita rautalangasta, kukakohan ei tätä tietäisi. Niimpä, kunnes itse elät tässä todellisuudessa.

Toinen asia on ettei saa unohtaa itsensä.

Kirjoitanhan ihan basic asioista, jonka tietää jopa he jotka eivät ole menettäneet lapsensa.

On niin hyvä kun ihmiset ymmärtää eikö? On on.

Kaikki suremme eri tavalla, aika parantaa haavat, ja ota se aika itsellesi ja kyllä se siitä..tuttua eikö?..On on, niin monelle ja voi sitä sympatian ja ymmärrysten määrää. Myötuntoa kyllä pursuaa kun puhutaan yleisellä tasolla.On niin hyviä ja ymmärtäväisiä ihmisiä ja neuvoja satelee. KUNNES tulee realitysarjaa..eli tätä ihan oikeaa elämää.

Kun olet siinä tilassa missä oikeasti ei vaan ole hyvä olla. Ei missään. Kun ajatukset silti pyörii päässä kaikesta ja haluat sitä ja tätä ja silti kaikki tuntuu olevan suoraan sanottuna jotain hallitsematonta kaaosta , kaikkien velvollisuuksien keskellä.

Kello tikittää edelleen. TIK TAK; TIK ; TAK: Elämä ei loppunutkaan. Et kuollutkaan, et pääse yli etkä ali. Mikään ei lohduta sinua. On hyviä hetkiä ja pahoja aikoja. Kaikki heittää sinua kuin olisit kuivausrummussa, välillä pysähtyy, välillä mennään niin että soi. Nukut, uuvut , raahaat itseäsi, ja kaiken tämän keskellä sinun pitää hoitaa se ja se ja vielä toikin asia. Rahaakin pitäisi saada. Jos olet yrittäjä mietit onko sinulla edes varaa olla poissa. Kaikki maksaa.
Jos olet työntekijä joudut hakemaan sairauslomaa. Ja silti et voi hyvin.

Olet kotona , olet ehkä hoitanut tärkeimmät asiasi. Lapsi on jo haudattu , mutta vielä pitää hoitaa asioita. Murehdit lapsiasi ja yrität edes suoriutua niitä asioita. Pelkäät ehkä puolisosi puolesta. Itsellänihän mies oli menossa leikkaukseen kaksi päivää hautajaisten jälkeen. Joo takaan etten tiedä mitä olisin itseäni neuvonnut, joten oli vaan otettava päivä kerrallaan.

Sitten se tärkein. Sinä itse! Miten minä voin parantua jotta muu perhe voisi paremmin? Koska ilman sitä voimaa mitä tarvitsee, ei vaan voi auttaa ketään toista.

Mitä ihminen voi tehdä kun ei voi hyvin kotona, eikä silti jaksa olla töissä? Siinäpä pulma. Ajatuksissa kuitenkin  miettii , koska tämä menee ohi, koska on edes siedettävä olo. On pelkoja mitä työkaverit ajattelee, on pelkoja saanko potkut, loppuuko sopimukset. Takaan ja alleviivaan että mikäli olisin ollut määräaikaisella sopimuksella työntekijänä, minulla ei olisi ollut jatkoa.  Sinänsä minulla ei ollut vaihtoehtoja, olin yrittäjä ja minulla oli sopimus. Maksa tai tee työ.

Yhteinen tekijä taas se, että on vaan tehtävä valintoja.

Mikäli olisin ollut vakituinen työntekijä, olisin hakenut sairauslomaa. Keskustelisin siitä miten voin olla töissä, mikäli välillä tuntuu siltä että seinät kaatuu päälle kotonakin. Ehdottaisin ehkä lyhyempää päivää, tai vuoroviikko töitä ja vapaata. On ymmärrettävä että oma terveys menee ihan kaiken edellä. On mentävä sen yli ettei välitä mitä joku siitä ajattelee. Jos se pahin  mitä enää lapsen kuoleman jälkeen voi olla,  on närkästyneitä pahaa puhuvia ihmisiä tai ymmärtämätön pomo, niin mitä siitä loppujen lopuksi ?

Työntekijänä sinulla on kuitenkin oikeuksia. On olemassa ymmärtäväisiäkin ihmisiä. Mikäli sopimuksia ei synny, on valittava sairausloman ja raatamisen välillä. Mikäli valitset väärin , eli luultavammin työn, vaikka tunnet itsesi uupuneeksi, kehosi kyllä laittaa siihen ennen pitkään stopin. Silloin vaan olet mennyt niin paljon takapakkia ja sieltä on aina vaan vaikeampaa nousta ylös.

Unohda ne ihmiset jotka alussa oli niin ymmärtäväisiä mutta jo tovin kuluttua on sitä mieltä, että kyllä tässä ajassa jo olisi pitänyt päästä jaloilleen.

Sanat on vaan sanoja, ja psyykkaa itsesi siihen tilaan että olet jo luonnut omat sääntösi mitä olet valmis tekemään oman ja perheesi hyvinvoinnin edistämiseksi. Vastuuntuntoinen ihminen ei harrasta mitään huuhaalomia. Jos olet sitä mieltä että olet sellainen ihminen joka aina olet hoitanut työsi. Olet ollut poissa hyvästä syystä aina, etkä minkään keksityn nuhan takia. Ole poissa, ja vieläpä hyvällä omatunnolla.

Sillä ei ole mitään merkitystä mitä naapurin akka on mieltä. Se ei ole sinun ongelmasi miten he selviää töistään, koska jos olisit kuollut se ongelma olisi heillä kuitenkin edessä. Et ole huono ihminen jollet jaksa. Voit olla jopa vaaraksi mulle mikäli et ole työkykyinen. Tiedät itse vastuusi mikä sinulla on oletpa missä työssä hyvänsä. Ainakin itse toivon etten joudu kenenkään operoitavaksi joka juuri on menettänyt lapsensa, koska minä jos joku tiedän mitä se on olla töissä kun aivot jäi kotiin. Ei ole pelkkä työ, on myös työmatkat!

Puoliuupunut ihminen joka ei koe olevansa työkykyinen, ei ainakaan parane sillä että on töissä. Joko menet huonompaan kuntoon tai sitten sippaat kokonaan. Paremmaksi se ei ainakaan mene.

Mene kun siltä tuntuu, yritä ja tunnustele.

Jos jäät sairauslomalle, ja voit huonosti, ota mieluummin joku rutiini päiviisi, joka tavallaan korvaa työn joka saa ajatukset pois, vaikka et jaksakkaan tehdä täyttä päivää. Oli se mikä hyvänsä juttu, vaikka punttisali tai mikä tahansa muu harratus joka vie ajatukset muualle, sieltä on kuitenkin helpompi olla poissa kun töistä. Itse ainakin koen että on helpompaa pyytää pidempi sairausloma ja ottaa jotain joka korvaa työn, koska sieltä voi olla pois jollei jaksa. Jää se henkinen paha olo pois. Olettaisi että se on työnantajallekkin helpompaa ottaa korvaava ihminen pidemmäksi aikaa tilalle kun tietää sairausloman pituuden.

Suru vaan vie aikaa, ja vaikka tuntuu että olet surrut kauan, ole hyvä ja katso kalenteria. Puoli vuotta on henkäys. Jos minun pitäisi joku aika määrittää, se on se pienin mahdollinen mitä on pakko sanoa jos pakotattaisiin. Silti takapakkia voi tulla senkin jälkeen. Jopa vuodenkin jälkeen. Sehän tuntuu hurjan pitkältä ajalta, mutta ei ole sitä ollenkaan. Jos on mahdollista parannella itseään takaan että se on kaikille parempi vaihtoehto. Työnantaja saa sen hyvän luotettavan työntekijänsä takaisin vaikka olisit vuoden poissa.

Jos on mahdollista pyydä pidempi vapaa, jos se tuntuu henkisesti paremmalta vaihtoehdolta, ja jos se vaan on taloudellisesti mahdollista.

Muista myös se, että se aika kun kaikki tuntuu pahalta. Kunnei ole missään hyvä olla, sekin aika menee ohi. Tiedän että se aika tuntuu pitkältä, usein sen takia että otamme myös murheita kantaaksemme surunkin keskellä. Turhat murheet pois. Tärkeät asiat hoidat ja se on perheen hyvinvointi , eli mahdolliset muut lapset, puoliso ja sinä itse.

Kaikki muut asiat voi neuvotella, ainakin yrittää. Kun se on tehty katsotaan mitä tuloksilla voi tehdä. Jonkun hinnan joutuu aina maksamaan tavalla tai toisella. Keskity hyviin asioihin, monesta asiasta selviää . Minäkin selvisin.