Olen onnekas ihminen koska minulla on todella hyviä ystäviä. Yksi joka on kulkenut matkani aikana mukana, tuli pieni ongelma, joten apua tarvittiin hevosten kanssa. Juttelimme tässä yksi ilta taas ja hän on tietoinen blogistani. Hän sanoi että kaipaisi lukea mitä minulle kuuluu tänään. Tuumasta toimeen siis.

Tänään herään ennen kellonsoittoa, koska jos olen jotain luvannut sen pidän. Eli ylös ja pakolliset hammaspesut sun muut. Kaivan tallivaatteet ja haen saappaat ja pipot sun muut ja kiroan ettei minulla ole kunnon hanskoja. Tosin sain yhdet pojalta viime jouluna, mutta herra yksin tietää missä nekin on.

Sitten autoon ja soitan kohtalokaverille niin kuin melkein joka aamu. Hänellä oli pientä hässäkkää töissä , joten radio on loppumatkan seuranani. Juontaja selittää jotain miten  on käynyt 11 kertaa kaupassa muistamatta ostaa vessapaperia. Puhuvat talouspaperista ja viimeinen veto on Ikean servetit jollei sitä wc paperia ole. Kunnes yksi tunnustaa käyttäneensä suodatinpapereita. Juontajat nauraa kippurassa, niin kuin minäkin, ja viimein nainen sanoo että , miten olis yrttiteepussit..Joo siis oikeasti nauroin, niin että mahaan sattui. Hyvä alku tähän päivään ajattelin.Myönnän että huumorintajuni on aika outoakin välillä.

Perillä ja työt alkakoot. Huomenna on itsenäisyyspäivä , niin meilläkin juhlittiin, ja ryhmä lapsia lauloi suomalaisia lauluja , oiskos ollut jopa virsi, kaikki päättyi tietenkin maammelauluun. En tajua miksi minun pitää mennä mukaan koska minähän viuraan jo ennen ensimmäistä säkeistöä. Eli itkin jälleen kerran eniten kaikista(ehkä ainut) ja koko ajan. Liikutuin myös pienestä ihmislapsesta joka selitti vakavana (lapset näytti aikuisille laulujen sanoja) jotain sanoista, ja oli hyvin virallinen. Ikää abt 7 😀 No itkut tuli itkettyä , kakkukahvit syötyä. Lopulta leimaan itseni ulos, ja työpäivä on loppunut.

Ajan suoraan kaverin luokse, topattuna hyvin ja valmistaudun tunnin parin hommiin. Olin jopa aamulla muistanut ottaa porkkanoita mukaan. No tallityöt oli tehty ja käyn sitten vaan pihalla syöttämässä porkkanat lempparihepalleni ja hänen kaverille. Toivon mukaan tämäkin edesauttaa tulevaa yhteistyötä, ettei heitä minua selästä. En mene tänään ratsastamaan koska kaverillani on meno.

Suuntaan kaupan kautta, ostin eilen nuudeleita kaupasta jotka olivat niin järkyttävän makuisia että takaan ja alleviivaan etten niitä osta enää ikinä. Onneksi ostin vaan kolme pakettia. Ostan jäävuorisalaattia ja raejuustoa. Onnensanat arvan ja pari riviä lottoa. Heitän kaksi euroa pelikoneeseen, ihan siksi koska niitä vanhanaikaisia koneita ei ole enään missään , mutta täällä oli, kaksi euroa muuttui yllättäen 46 euroksi. Kerrankin otan järjen käteen  ja otan rahat ja poistun. Taas olen vakuuttunut että olen tehnyt jotain hyvää, koska muuten en olisi voittanut.

Kotona pärisen kuin ampiainen kunnei autotalli ollut vapaana, joten räsymatto auton ikkunan päälle ja sisälle. Kokkaan koirille sapuskat ja syötän ne. Täytän astianpesukoneen ja huokaan ettei oikeasti tarvitse tehdä mitään muuta. On se hienoa oivaltaa kuinka onnekas on olla aikuinen, eikä tarvitse oikeasti tehdä mitään jollei halua. Siispä totean että olen levon tarpeessa. Kättä särkee koska loukkasin sen töissä edellispäivänä, mutta kyllä se siitä sitten ajan kanssa, ihme ettei tullut sen suurempaa mustelmaa.

Läppäri syliin ja selaan pakolliset faceilmoitukset ja jouduin vahingossa johonkin videoklippiin, missä poika tapaa isänsä ensimmäistä kertaa 37 vuoteen. Itken silmät päästäni. Katson lisää ja itken vielä enemmän. Musiikki ja hyvät laulajat vaan on niin mun juttu. Mutta se on yhtä kuin avaisi itkuhanat täysille. No tämäkin on ihan normia ja aina silloin tällöin voin jumittautua pidemmäksikin aikaa kuuntelemaan musiikkia.

Sitten muistan Vanessa Mayn. Laitoinkin linkin, joka onnistui ihan sattumalta linkittämään tänne. Aloitin oikeasti videoimalla sen puhelimellani, mutta muisti oli täynnä. Jotenkin sitten koitin painaa jotain ja hupsistas se olikin linkitettynä jo. Hienoa.(tarkoitus tälläkin ajattelen tietenkin)

Muistotilaisuudessamme soitimme musiikkia. En ymmärrä miten ajattelin että olisi ollut liikaa soittaa kolme kappaletta. Joten valitsin isän ja pojan valitseman , valkeaa unelmaa. Unelmastahan tuli ihan vahingossa Matun hautajaisten teema. Matias jos joku uskoi omiin unelmiinsa . Toinen oli Matun kihlatun valitsema, eli Oikeesti. Ja asetin heidän toiveet omani edellä. Harmittaa kyllä jälkeenpäin. Mutta siksi linkitin sen ja sydämessäni, Warm air on minun kappaleeni Matulle, eli meidän biisi. Siinä ei ole sanoja, mutta kun sitä oikein kuuntelee, se kertoo kaiken mitä minä koen ja se toimii vieläkin ja tulee aina toimimaan. Joten soittakoot sen sitten vaikka minunkin hautajaisissa.

Mies teki ruokaa ja söimme. Mietin laitanko saunan päälle ja tyydynkö vaan suihkuun.

Huomenna on uusi tallireissu, ja jos työpäivän ja tallihommien jälkeen jaksan , ehkä ratsastan. En mieti asioita sen tarkemmin. Mutta kiire ei ainakaan ole. Välillä tulee niin paljon käveltyä että jalat tosiaankin vaan kaipaa lähöilyä.

Jessus miten tylsä loppujen lopuksi, mutta tämä on aika pitkälti sitä arkipäivää mitä elän. Ei mitään ihmeellistä ja silti osaan oikeasti arvostaa niitä pieniä tähtihetkiä tällaisenkin päivän aikana. Tänään se oli hyvät radiojuontajat ja kaksi ahmatti-turpaa joka hamuili porkkanoita kädestäni.

No puolen tunnin suihku ja ripitystä mieheltäni. Kaveri soittaa kuulumisia Kaijan konsertista. Toki ihmettelee myös miksi kuvat jotka latasi faceen meni vaan kaverin sivuille. ”ammattilaisena” neuvon ne kolme pistettä oikeassa ylänurkassa ja siitä kohta poista. Kuusi kuvaa oli luultavasti hänen mielestä syy siihen miksi Kaijan kuvasta näkyi vaan jalat. Nauroin katketakseni. Eeeei kyllä ne näkyy jos klikkaat kuva kuvalta auki, väitän. Jaa sano kaveri, no sitten poistimme ne ihan turhaan, että mikset sanonut. No kunnet kysynyt. Nii mutta onhan sekin mahdollista että otitte vaan Kaijan jaloista kuvat. Nauramme niin paljoin ettei puhumisesta meinaa tulla mitään. Kyllä se Kaijan pääkin ilmestyy kun klikkaat yksin sitä kuvaa, siis luulen ainakin. No miten saan ne kuvat omille sivuille. No klikkaat siihen mitä mietit kohtaan ja lisäät vaan kuvat. Kysymyksiä sateli ja yhtä pönttöjä vastauksia tuli kun oli kysymyksetkin. Totesin etten ole IT-tukihenkilö koska emmää muuten näitä paskahommia tekis. Joo, teeveessä pyörii suomiteemaa ja täytyy sanoa että olen kyllä ylpeä sukujuuristani, isästäni joka puolusti maatamme ja kantoi sirpaleita mukanaan kuolemaansa asti. Ihme juttu miten vahva tunne , johtuneeko lapsikuorosta tai mistä lie.

Kiitollisena sotiemme sankareille sekä suomen hevosille joka puolusti maatamme.