Tulin todella vihaiseksi kun luin vertaisten sivuilla muutamasta tapauksesta jossa oikeus ei ole vielä ole voittanut. Toinen asia oli ihminen joka sai tietää että hänen perheensä on joutunut urkinnan kohteeksi. On se kumma miten uteliaita ihmisiä löytyy , joka haluaa tietää kaiken sinusta . Mitä hoitoja olet mahdollisesti saanut, mitä on tapahtunut lapsellesi jne. Mitä joku edes hyötyy siitä että lukee jonkun ihmisen tietoja . Onko se hienoa spekuloida toisen surulla tai jakaa ja keskustella niistä jonkun kanssa salaa. Ei jessus paloi melkein pinna. Uskomatonta.

On myös surusisaria jotka ei koe saaneensa oikeutta. Yksi asia joka tuntuu yhdistävän on se että moni ei koe että oma lapsi on tärkeä. Kun tuntuu että oma lapsi on vaan osa byrokratiaa.Joku tapaus joka hoidetaan pois mahdollisimman nopeasti ja tyydytään vaan johonkin selitykseen, tai diagnoosiin ja sitten se mappi suljetaan ja tapaus on ohi . Voi kiesus mua ottaa välillä päähän. Kaiken paskan keskellä pitäisi vielä olla voimia vaatia oikeutta ja tehdä ihan hirveä työ, joka usein on mahdotonta, koska ei ole oikeuksia , eikä voida vaatia lisätutkimuksia koska joku vaan päättää että tapaus oli nyt niin kuin me päätimme.

Koska en voi puhua tapauksista on vaikeaa selittää mikä eniten oikeasti pelottaa ja suututtaa.

Itsekkin koen että koska me emme ole julkkiksia , ei tunnettuja politiikkoja tai tärkeitä virkamiehiä, meidän tapaus käsitellään ihan eri tavalla. Monessa tapauksessa mistä olen lukenut , olen miettinyt , miten tämäkin tapaus olisi tutkittu mikäli kyse olisi jonkun virkamiehen lapsi. Millaisia tuomioita olisi tullut mikäli kyseessä ei olisi tavallisen perheen lapsi . Monessa asiassa koen ainakin itse että pitää olla se joku juttu joka tavallaan nostaa juuri sen kuolleen lapsen massasta jotta asiat tutkitaan juurta jaksain. Omista papereistani kaipasin ainakin paljon asioita mitkä olin itse selvittänyt.

Olen miettinyt että vaadinko liikaa, koska olen itse luonteeltani tarkka? Mutta ei, se on vaan heikko selitys itselleni joka ei mene läpi. Minä en oikeasti koe meidän oikeusvaltiota oikeudenmukaiseksi. Olen tasan tarkkaan varma että jopa meidän onnettomuutta olis tutkittu ja esitetty kirjallisena paremmin ja tarkemmin mikäli kyse olisi ollut joku muu kuin Matias. Ihan pikkujuttuja, oletan ainakin itse että raporteissa pitisi lukea ihan kaikki tieto mitä on oleellista. Minä löysin itse yhden silmiinnäkijän. Häntä ei mainita ollenkaan raportissa. Eikö hitto vie raportit ole juuri sitä varten?Pahinta, häntä ei edes kuultu!!!!

Eikä jumankauta ole joku ohjeistus minkä mukaan mennään?

Sama juttu mieheni kolarissa. Miten voitiin unohtaa tutkia esimerkiksi lonkkaa. Ymmärrän hiton hyvin että oli tärkeää hoitaa hengenvaaralliset asiat pois josta luonnollisesti tuli merkintää. Mutta miten hitossa voidaan tässäkin tapauksessa jättä joku lonkka tutkimatta? Oikeesti heeeei. Sen virheen takia, lonkkatutkimukset jää vajuutusyhtiön ulkopuolelle. ja siksi olen sanonut että heitän sen vitun lonkan vakuutusyhtiön pöydälle paperipussissa . (joo kiihdyn kun ottaa päähän). Ja jos olisi rahaa mun mies kävisi  niin monella lääkärillä joka todistaisi monta asiaa oikeaksi. Vain suomessa lonkka todetaan murtumaksi kuvissa, mutta vakuutusyhtiössä se muttuu kulumaksi. Kannataisiko jonkun ottaa jo loparit tai vaihtaa ammattia. Oletan ainakin että murtuma on aika helppo oppia tulkitsemaan kuvasta.

 

On monta juttua mitä ihmettelen monessa kuolemassa. Esimerkiksi miten voidaan sulkea pois oikeus saada tietää laskelmia ja todennäköisyyksiä. Tämä juttu olisi ollut matemaattisesti mahdollista laskea. Kukaan ei vaan halunnut laskea? Miksi? Kyse oli lapsi joka lensi auton törmättyä niin ja niin monta metriä , jolla olisi voitu todistaa yliajajan auton nopeutta. Nyt tyydyttiin uskomaan ajajan väittämää nopeutta.

Eikä meillä ole oikeus saada oikeutta lapsemme kuolemaan johtaneisiin syihin? Lapsemme kuoli jo? Me emme todellakaan saa lapsiamme enää henkiin , niin onko oikeus ja kohtuus saada edes se olo että joku tekee kaiken mitä voi todistaakseen , mitä tapahtui ja miksi. Jos on syytön, ei pitäisi olla mitään pelättävää. Meidän lapset ei herää henkiin vaikka syyllinen tuomitaan, ei ne herää henkiin vaikka tapahtuisi mitä, ja mitään niin kamalaa ei vaan ole kuin on jo tapahtunut.

Vakuutusyhtiöiden valtakin on aivan mieletöntä jo. Onko enää ihmisiä jotka oikeasti tekee työtään vakuutusyhtiöissä hyvällä omatunnolla eikä vaan säästääkseen yhtiöidensä rahoja? Tuntuu siltä että mitä enemmän säästät , sen paremmin kai tulee liksaa. Mitä enemmän annat oikeutta , sen turvattomampi on työpaikkasi. Aina saat tapella , ja aina tuntuu siltä että vain sinulta vaaditaan aktivisuutta, ja joudut todistamaan sitä sun tätä.

Jos jostain hitsaan kiinni, niin näistä asioista.

Voi sitä vihan määrää mikä minussa pursuaa kun näitä tapauksia lukee. Ei siinä paljon sydämenkuvat lohduta. Kun oikeasti olet menettänyt lapsesi,ja ketään ei kiinnosta periaatteessa pätkääkään, olet vaan tilastonumero, olet vaan tapaus. Kukaan ei mieti sitä helpotuksen tunnetta kun joku edes ottaisi juuri sinut ja tapauksesi tosissaan , niin että tunnet että juuri sinut on hoidettu ja käsitelty, oikeudenmukaisesti, perusteellisesti niin että koet aidosti että nyt on kaikki tehty mitä voidaan. Onko se liikaa vaadittu? ON näköjään.

Vaikkei mitään pahaa saisi toivoa kenelle, toivon silti että suurimmat kusipäät, suurimmat juonittelijat ja kieroimmat paskapäät, saisi maistaa omaa läkettään. Mutta en voi kun luottaa siihen että hekin saa jotain kannettavakseen ja kuolemakin on liian helppo tie heille.Toivon todellakin että ne kusipäät joutuu elämään oman omatuntonsa kanssa ja miettivänsä että tuli todellakin elettyä ihan paskaa elämää. Toivon että jäävät omien paskojen ajatustensa vangeiksi.

Suomeksi sanottuna, vituttaa !

Jos minusta tulee miljonääri, perustan taatusti sellaisen firman joka ajaa tavallisten lasten etuja ja heidän oikeuksiaan. Sen on jokainen lapsi ansainnut ja varsinkin heidän vanhempansa jotta jaksavat koota itensä ja saavat edes kokea, että edes joku ulkopuolinenkin voi välittää !!!!