Monesta asiasta selvitty, ja aina tuntuu elämään mahtuvan jos jonkinlaista rykelmää kaaosta. Mutta tässä ollaan vielä, ja aina ihmettelen miten kaikesta selvisin.

Äiti pääse jo eilen pois sairaalasta vain ja ainoastaan soittaakseen minulle että silmissä on kuin tähdenlentoja. Ei muuta kuin taksia tilaamaan ja takaisin , onneksi turha reissu.

Tavalliset ongelmat kun kasaantuu ei voi muuta kun keskittyä niihin ja alkaa purkaamaan niitä , ja siihen menee se aika mikä menee. Henkinen pahoinvointi taas vei Matiaksen jälkeen sen ajan minkä vei, ja siihen en voinut vaikuttaa samalla tavalla. Silloin keho otti vallan tavallaan ja siinä mentiin kuin räsynukkea oltaisiin riepoteltu perässä.

Kun suurin vauhti hiipuu ja jollakin tavallaa pystyy ajattelemaan alkaa se oma työ tavallaan. Pitää vaan mennä askel toisen perään ja kokea kaikki vaiheet. Minusta tuntui kun piti käyttää kaikki kehoni tuottamat tunteet, ja sen kyllä tein.

Jotkut asiat löytää oman paikkansa tavallaan , jotkut jää odottamaan omaa vuoroaan. Ja ne hyllylle jääneet kai on niitä asioita mitä tänä päivänä vielä yrittää kasata sopivaksi johonkin omaan paikkaansa.

Kyllähän huolet ja kaikki negatiivinen kasaantuu ikävästi , ja itse ainakin koen että silloin pitää vaan saada oksentaa ne kaikki ulos ja sanoa juuri miltä tuntuu.

Monet murheet tai huolet pystyn nykyään paremmin hyväksymään. Juuri sanoin pojalleni, että asioilla on tapana järjestyä. Tänään osui silmiini teksti englanniksi. Jotenkin suomenettuna, tänään annan virran viedä ja tuokoon tulleessaan mitä tuo.

Vaikka juuri eilen kerroin kaverille asioistani aika ikävään sävyyn jossa jopa hieman katkeruuttaakin mausteena. Päätin unohtaa sen ja jatkaa päivä kerrallaan. Jos jotain siis olen oppinut on ainakin se, ettei monetkaan asiat itkemällä parene. Ja onneksi myös se ettei enää moni asia itketä 😀 . Osaan kai erottaa vaan stressaavat ja ikävät asiat eri tavalla kuin ennen. On paljon kurjia juttuja, mutta ne on minulle usein vaan osaa elämää. Tottakai monet asiat huolettaa minua ja usein toivoo että saisi hiukan taukoa niistäkin, ja toivoo että aurinko voisi paistaa hieman useammin.

Siihen meinasin keskittyä vielä enemmän. Olen onnekas kun se taito on ollut ennen Matun kuolemaa, ja onneksi se ei ole kadonnut. Mutta haluan pyrkiä vielä etevämmäksi tässä.

Pitäisikö tehdä se toivekartta 🙂

Tänäänkin tuntui että olen kaikkeni sanonut mitä ihminen voi tuntea ja kokea. Ainakin tuntuu jopa siltä että Matukin on tyytyväisempi ja olen ainakin lunastanut osan siitä mitä piti. Vielä on se kirja. Mutta minulla ei edelleenkään ole kiire. Onni kääntyi myöskin sen suhteen että ainakin loppuvuosi on kiitettävän paljon töitä tiedossa, joka sopii minulle enemmän kuin hyvin. Nyt on alkanut heräämään uusia ajatuksia, ja sekin on hyvä. Vielä kun saisi sen viimeisen potkun persuuksiin ja koittaisi tehdä asioiden eteen jotain. Mutta hyvä näin kuitenkin.

Mutta nyt kipin kapin ja menoksi..ihanaa päivää kaikille .