No kävipä tuuri , löysin päiväkirjani pohjalta tehdyn kirjani.  Aloitin siis 2015 vuoden alussa kirjoittamaan puhtaaksi sitä. Paljon meni aikaa , ennen kuin olin valmis.

sivut 1-3
Matias.

Esipuhe:
Rakas Matias, vihdoinkin kuvittelen aloittavani kirjan jotta en ikinä olisi halunnut kirjoittaa. Olen vuosia tiennyt kirjoittavani tämän kirjan ja vaan tiedän että tätä myös tullaan lukemaan. Olen tilanteessa jossa pitäisi hakea töitä mutta olen kai vaipunut epätoivoon ja odotan vaan sitä jotain hyvää ideaa. Olen siirtänyt kirjoittamisen monesta syystä, ja tärkein syy oli etten ole ollut valmis myymään sinua mistään hinnasta, en edes siitä syystä että ehkä voin jotain ihmistä auttaa. Itsekästä mutta rehellistä.
Olen jopa yrittänyt eräältä kirjailijalta kysyä ohimennen neuvoa, mutta hän ei taatusti ymmärtänyt asian vakavuuden , enkä kehdannut vaivata sen enempää. Tänään googlasin toisen kirjailijan mutta mitään takeita että saisin yhteyttä yksityisesti lopetti yrittämisen. Päätin vaan luottaa itseeni ja jonkinlaisen johdatukseen. Ole kanssani tämän kirjan verran ja auta minua jos tulee vaikeuksia. Lähetä kirjallisuuden enkeleitä jos heitä on. En pyydä tätä siksi että olen epävarma, jos jostain olen ollut varma , niin se on tässä juuri sormieni alla. En miettinyt enää missä muodossa kirjoitan vaan tämäkin tuli luonnostaan, miten tämä jatkuu sitä en tiedä vielä ja luotan että loppupeleissä kaiken voi muokata. Luotan apuun jos joku menee vikaan teknisesti.
Omistan tottakai tämän kirjani sinulle, sinä rakas lapseni jotta en juuri nyt ilman kyyneliä pysty edes ajattelemaan.
Minun lapseni.
Minun lapseni oli hartaasti toivottu nuoresta iästäni huolimatta. Olen aina tiennyt haluavani tulla äidiksi.
Kun vihdoin olin raskaana en meinannut kehdata sitä kenellekään kertoa, hassua. Eikä kumpikaan reagoinnut niin kuin elokuvissa riemuiten tai itkien. Isä totesi vaan jaaha kun luki raskaustestin tuloksen jonka jätin olohuoneen pöydälle.
Odotusaika oli kai aika normaali, mutta odotin sinua enemmän kuin mitään muuta. Hössötin nimiä ja saitkin työnimeksesi Liinu sekä Riikka-Petteri, jälkinmäinen oli isän keksimä luonnollisesti.
Mikään ei mennyt jatkossakaan niinkuin elokuvissa. Synnytys oli oppikirjojen mukaan vaikea, mutta kunnen ollut aikaisemmin synnyttänyt ei toisaalta ollut mitään mihin verrata. Olit pää vinossa kai koska et tullut ponnisteluista huolimatta. En kokenut edes työntöpolttoja josta kaikki puhui. Luotin silti henkilökuntaan, mutta jossain vaiheessa kunnei mikään mennyt niinkuin piti aloin huolestumaan sinusta.
Ristin käteni salaa peiton alla ja rukoilin jumalaa.
-Hyvä Jumala vaikka mitä pahaa olen tehnyt, älä kosta sitä lapselleni.

Lääkäri Rossi saapuu paikalle, etkä synny vaikka mahaani painellaan työntäen sinut alaspäin. Et synny vaikka käskivät minut kyljelleenkään, vaikka sanoin ettei tunnu hyvältä, tosin käyrät näytti sen ja sain ohjeen mennä selälleni.
Isää ja vastapuolen miestä pyydetään poistumaan Heidekenin synnytyssalista.
Vastapäätä synnyttää rouva Kastman. Mutta en oikeastaan keskity tai ajattele heitä ollenkaan. Jossain vaiheessa muistan kyllä kysyneeni hoitajalta koska tämä on ohi ?
-Ei siihen voi vastata, vastaa hoitaja.
-Sano nyt joku aika , silleen varman päälle.
En enää muista minkä ajan hän minulle sanoi, mutta en vaipunut epätoivoonkaan.
Nyt oli päämäärä ainakin.
Minua leikataan enkä onneksi tunne mitään. Koitetaan imukuppia, mutta yritykset saada sinua ulos epäonnistuu.
Sitten otetaan pihdit ja vihdoinkin sinä synnyt. Makaat vatsani päällä kun isä saa luvan tulla huoneeseen. Jälkeenpäin isä kertoi että olit niin tutun näköinen, ihan kun olisi sinut nähnyt aikaisemminkin.
Rossi haluaa itse ommella minut ja minä häpeän sitä etten osannut synnyttää ja olin kiitollisudeen velan tunteessa. Halusin halata Rossia joka nousi verkkopaita päällä jalkojeni välistä halaamaan. Olin vaan niin kiitollinen, enkä suotta.
Aika Heidekenillä oli ihanaa ja tunteita täynnä olevaa aikaa.
Isä kävi sinua katsomassa monta kertaa ja huomasikin ensimmäisenä että sormesi oli punainen ja tulehtunut. Jotenkin tuntuu että hän oli tarkempi vanhempi kuin itse olin.
Minähän leijuin pilvissä onnesta.
Synnytyksen jälkeinen yö en nukkunut silmäsystäkään, kävin niin ylikierroksilla.
Seuraavana päivänä puhkesi mieletön rakkauden tunne sinua kohtaan joka ei ikinä sammunut. En voinnut käsittää miten voimakkaasti voi toista rakastaa. En voinnut ymmärtää miksei muut vanhemmat tuntuneet seonneen rakkaudesta omia lapsiaan kohtaan, kun minä en muusta osannut puhua kuin sinusta. Olin varma etten ikinä pystyisi rakastmaan ketään muuta niin paljon kuin sinua rakastin. Olit kaikkeni.
Olin ylpein äiti päällä maan ja suurin leijonaemo. Sain aloittaa uuden elämän, elämäni parasta aikaa. Minä olin äiti ja sinä olit lapseni joka sai nimen Matias.