Ihan oudon rauhallinen olo. Johtuneeko siitä että olen pääsiassa yksin touhunut täällä. Siivosin yksin tällä kertaa , ehkä parempi niin. En kestä ruikutusta, koska se ei ainakaan edistä mitään. Mies lähti metsään eilen ja sen jälkeen nukkumaan. Siivosin pysähdyin tekemään jotain ihan muuta vaan jatkaakseni. No nyt on siivottu, ja hyvä niin, hyvä syy tämä joulu.

Tänään loppusilaus ja kaikki liinat pyykkiin kera pussilakana jonka jätin tuulettumaan kaiteelle . 3kg perunoita , porkkanoita ja 2 pussia lanttuja tuli kuorittua. Sormet oli jo ihan ryppyiset.

Sitten tulee sankari joka pakeni metsään tarkistamaan pattereiden kunto riistakamerasta. Huusin vaan ovenlävestä et sahaat kyllä nyt pari kuusta minulle. Pieniä, toinen tulee haudalle ja toinen olkkariin . No näppäränä mieheni hän toi yhden sellaisen kuin piti ja yksi liian iso. Hain autotallista ruukun ja kuvittelin että kuusi pysyy siinä, mutta eipä pysynyt. No keksin jotain myöhemmin. Nyt on takki aika tyhjä.

Sitten tämä sankarini saapuu , ja suurin ongelma on saada kinkunliemi kanisteriin. Kaikki oli kuulema sekaisin ja pientä narinaa siitä sun tästä. Sanoin että herra voi hyvin jatkaa tästä, mutta mun rauhallista fiilistä et pilaa. Tajus, luojan kiitos. Vedin silti farkut jalkaan ja lähdin hakemaan creme freshiä , mistä myöskin huomautettiin että olin käyttänyt kaiken. lapussa kuulema luki vaan creme fresh, mutta ei määrää , no tottahan se oli, mutta kai sitä olisi voinut soittaa. Mies oli sokissa ettei lanttuja ollut tarpeeksi ja kuorii sitten itse yhden pussin lisää.

Minä pakenen ja tilaan huoltoasemalla hampparin , en syönnyt eilen kun muutaman leivän ja jalat vispas sen verran että jotain ja äkkiä. Odotan vielä sipulirenkaita ja alan katselemaan ympärilleni.

Miten minusta tuntuu että kaikki perheet on koolla. Säälitti yhtä tyttöä joka istui isänsä kanssa syömässä. Häntä nauratti joku, mutta isä tuijottaa vaan kännykkäänsä. Taas hän purskahtaa nauruun ja hykertelee, eikä isä edes katso. Näitä pieni kohtauksia tuli tämän tästä, ja lopulta isäkin hytkyy naurusta. Teki mieli sanoa että keskittyisit tyttäreesi niin kauan kun noin tylsän isän kanssa viitsii edes lähteä minnekkään. Suloinen tyttö nousee lopulta ja poistuu isänsä kanssa.

Sitten tulee nuori mies , isä seuraa perässä , he istuvat pöytään ja olivat niin äijiä , niin äijiä. Komea poika.

Sitten istuu kaksi poikaa, nenistä päätellen veljekset. Yhdessä hakevat kahvia, ja mietin kumpi on vanhempi. Totesin ruumiinrakenteesta että isompi on taatusti vanhempi, kunnes muistin että meidän pikkuveli oli veljeään suurempi. Mietin kumpaa muistuttavat enemmän, vastapäätä istuu ilmeisesti äiti ja isä. Toisen pojan hiukset on kiharat, eikä kummallakaan vanhemmista ole kiharoita. Äiti alkaa kokoamaan lautasia pinoon, asettaa haarukat omaan pinoon, ja raappii ruoanjämät kaikkien lautasilta yhteen lautaseen. Äiti on äiti ajattelin. Miten onnellinen äiti onkaan.

Toisellakin puolella istuu kaksi ilmeisesti veljestä. Vanhempi pariskunta on kai isovanhemmat, ja sitten vanhemmat. Äiti näyttää todella väsyneeltä ja saapuu pöytään viimeisenä. Ottaa sitten kameran ja astuu hieman taakse ottakseen perheestään kuvan. Ihan kun se olisi joku pakollinen rituaali, koska kukaan ei naura, ei hymyile kameraan päin. Nainen istuu pöytään ja alkaa syömään ilmeettömänä. Pojat ovat kauniita poikia. Hyvin selkeät piirteet, ja ajattelin että heistä tulee kyllä isona miehinä oikein sydäntenmurskaajia. Liikutun aina kun pojat on usein niin viattomia. Nämä kaksi oli just niitä. No kai nekin jotain hullujaan keksii keskenään ajattelin.

Kumman paljon nuoria , kaupan kautta hakemaan kotijuustoa , mutta ilman jäin. Soitan pojalle ja ilmoitan että kaikki muut toiveesi toteutin , mutta en ala ajaamaan kilometritolkulla yhden juuston takia.

Mies herää minipäikääriltään ja päätin levätä hyvällä omatunnolla. Antaa miehen raaputtaa hellaa puhtaaksi. Olen oman osuuteni jo tehnyt. Sitten kaivan ne jouluvalot jostain ja raahan ton ukkoni hautausmaalle kangen kanssa koska sen kuusen sinne vien vaikka olisi mikä.

Mies valitti nälkäänsä ja sanoi, että kävit taatusti hampilla, en käynyt väitän silmät kirkkaana. Hän nojaa ylitseni ja sanoo , hönkäse tännepäin. -Joo kävit sä, – no en käynyt sanon ja nauran.

Parit tontut laitoin sinne tänne istumaan, ja harmittelen vieläkin mun lempikoristetta joka hajosi. Ihana vedenvihreä minikuusi johon sai tuikun.

Koira suolisti tietenkin yhden pehmolelun ja juuri imuroitu lattia on täynnä vanupalloja. No helppo ottaa ihan käsin pois onneksi.

Ihme olo sanoin kohtalokaverille joka soitti, miten voin. Ihan jees mutta kummallinen. Yleensä stressaan tai saan ainakin riidan aikaiseksi ton ukkoni kanssa. Nyt ei mitään. Hän oli juuri menossa hautausmaalle. Mietin nukunko tai raahanko heti ton ukon matkaan..ehkä parempi lähteä niitä jouluvaloja hakemaan , nukkuupa paremmin yön sitten. Ruusuja oli onneksi valkoisena, hohtaa paremmin pimeässä yössä, nyt kun lumikin jo suli sateessa.

Soitin kaverille ja pyysin syömään tapanina kun tulee yhteinen kaverikin käymään. En ota mitään stressiä, on mitä on ja niillä mennään. Tällainen hissunkissun hitaasti ja varmasti eteenpäin sopii mulle enkä enempää tarvitse.

Naapuri toi lahjan vaikka sanoin jo silloin aikaisemmin etten tarvitse mitään kissanhoitopalkkiota. Mustikkasiirappia ja lakkateetä. Teetä pitää kokeilla mutta mitä ihmettä teen sillä siirapilla..en tiedä.