Voi poikani sä siellä jossain, pilvien ja vuorten taa.

Et ole täällä nauramassa , veljes kanssa päällä maan.

Vaan pöydässämme loistaa kuva, pojasta niin suloinen, niin rakas olet poika kultainen.

Lumi saapui leijailen, maalaa kuuset valkoisin. Niin sinuakin heiljalin ja syliini mä suljin.

Kun lumitähti kasvoilleni suli, kyyneleetkin tuli. Muistin märän lapsuus suukon, pienen pojan kädet kaulallani rutisti, se muisto kaunis sydämeni musersi.

Sun piemen pienet pikkuvarpaat, peiton alla potki.Niin olit poika lämpöinen, kun syliini sut suljin, ja niin minä kuiskasin, et suojelen sua ain. Niin taas jälleen kerran, kerroin että rakastan.

Vaan lähdit matkaan enkelin, sinne vuorten taa. Ja vaikka kuinka katselen et ole päällä maan, et ole edes pilven alla, en näe sua vaikka katselen, sinua hakien.

Mut pöydässä on aina paikka, sulle poika kultainen, ja ikuisesti sydämissä talossa tää valkoinen. Sun kuva siinä odottaa , paikkasi se kertoo. Oot aina yhä sama poika, suloinen ja kultainen.

Ikuisesti mukanamme, rakastamme sinua, sä olet rakas poikamme ja ihan paras veli.

Rakkaudella äiti.