Jaahans, minulla piti olla lomaa täältä mutta tuli yksi asia taas mieleeni. No aloitetaan alusta. Soitin siis johonkin vammaispalveluun, joku kai sossutyyppinen paikka. Oikein mukava täti vastasi , mutta aina he haluaa että minä tulen mukaan hoitamaan asioita. Ei siinä ettenkö voi mennä, mutta pitänee katsoa työtilanne sille päivälle.

Kaveri ilahtui todella paljon ja en ole aikoihin hymyillyt niin paljon puhelun jälkeen kun hänen ääni iloisesti toivotti hyvää joulua ja se tuttu räkättävä ääni siihen päälle. Lisäksi pyysin tädiltä meiliosoitteen ja tein kaiken kirjallisesti. Jossa toivon kaverini saavan kunnon lääkäritutkimuksen mahdollisen vamman takia, jos on jotain ymmärryksessä mitä ei ole koskaan tutkittu, jonka perusteella he saa tehdä mitä heidän kuuluukin tehdä.

Kerroin myös koska on viimeksi käynyt hammaslääkärissä, ja muuta tarpeellista infoa. Koska en halua loukata kaveriani tämä tuntui parhaalta ratkaisulta vaikka rehellisesti olen kaiken kertonut, mutta lempeästi. Tammikuun 10 pv on sitten aika jossa kai kartoitetaan jotain ja miten tästä eteenpäin. Jospa edes pyykkipalvelu alkaisi taas, ja saatais mies perustutkimuksiin näin yli 25 vuoden jälkeen.

No sitten aloitin kuitenkin imuroimalla sohvat. Voi hyvät hyssykät mikä urakka. Mielstäni olen kuitenkin suht siisti ihminen, mutta voi sitä karvan määrää. Imurointi, lastalla, kumiharjalla ja loput vielä kumihanskalla joka osoittautui parhaaksi, kyse kolme kolme sohvaa. Tavaraa pois olohuoneesta kuten ylimääräisiä koirien petejä. Olisi kyllä ollut oikeus ja kohtuus laittaa mies tekemään tämän, koska kiikuttaa aina koirat sohvalle ettei vaan tarvitse maata omassa lampaankarvakopassaan missä jopa minusta viihtyvät. Imurointi noin niin kuin yleisesti , huom . Vasta olohuone. Vielä kerran pölyjen pyyhintää tasoista koska minusta niihin oli jo taas kertynyt hiukan. Takkateline ulos , putsausta varten.

Olkkarin ruokapöydän tyhjennys. Talipallot ulos odottamaan . Pähkinät kulhoon mitä hain kuin hullua, ja joka lopulta oli keskellä pöytää. Ehkä ois syytä mennä itsekkin uudestaan optikolle. Sitten kyllästyin ja nälkäkin alkoi vaivaamaan. Banaani huuleen ja paketoimaan pienet lahjani. Kesken kaiken tulee tuttu mies joka ei sinänsä hätkähtänyt kaaosta, enkä minä edes hävennyt tätä kaakosta joka vallitsee. Kolme sohvaa sikin sokin , ämpäriä , lastaa, liinoja, tietsikka hellalla, keittiön pöytä täynnä lahjapaperia sun muuta. Siinä minä istuin ja leikkasin sydämiä punaisesta paperista ja ruskeita possuja. Ukot hävis ja minä jatkamaan olkkarin pöydän kimppuun. Joululiina esille joka löytyi toisella yrittämällä. Tänä vuonna sininen joulu, koska on suomi 100 teema sitten meilläkin.

Sitten tuli se miksi yleensäkin aloitin. Otan Matun kuvan joka on pöydällä ja pyyhin lasin säämiskäliinalla joka oli kuiva. Minusta lasi ei ollut täydellinen ja ajattelematta kostutan liinaa hiukan kielellä.

Chadääm…mieli palaa ruumishuoneelle salamanopeasti ja muistan sen toivottomuuden kunnei siellä ollut vettä, eikä mitään muutakaan. Kostutan muistaakseni hihaani syljelä ja pyyhin pienen verinoron korvan vierestä ja pöllytän hiuksia lasinsiruista. Turkoosin värinen paita on edelleen tallessa ihan van siksi että siinä on Matiaksen verta.

Tätä voi moni ihmetellä, ihan samalla tavalla kuin aikoinaan itse ihmettelin miksi eräs äiti näytti minulle pientä paitaa johon hänen vauvansa oli pulauttanut maitoa.

Kuulostaa ehkä inhottavalta ihmiseltä joka ei ole kokenut mitään suurempia vastoinkäymisiä. Mutta tämä on arkea meille lapsensa menettäneille. Tuoksut piposta ja muista vaatteista on jo haihtunut. Olen jopa nuuskinut hänen kenkiä.

Joo että tällainen juttu taas tällä kertaa, ei ainakaan mitään syvällisiä runoja jotka saa kenet tahansa itkemään. Kyllä niitä kyyneliä riittää vielä ihan tarpeeksi monessa perheessä tänäkin jouluna.

Reippaana jatkamaan joulusiivousta pojan takia tai oikeastaan tyttöystävän takia ettei raukka tukehdu tänne, kohta kiiltää taas.

Karkin voimin tässä mennään, et ei täällä ainakaan verensokerit pääse laskemaan. Muuten tietty voi tulla joku muu juttu, kuten sen kuusenkaatohomman, mikä piti suorittaa päiväsaikaan, mutta eiköhän täälltä löydy joku lamppu minkä valossa voi tämänkin suorittaa. Meinaan jos ukolta kysyy jotain , sehän menee ihan sokkiin, ja asiat vaan monimutkaistuu , kun ite kerran sahakin pysyy kädessä tää on ihan piis of kake..eiku menoksi..