Tänään kävi vieraita pitkästä aikaa. Kaksi pikkupoikaa viihdytettiin grillaamalla makkaraa ulkona. Pieni lumipeite valaisi aika mukavasti maisemia ja ilma oli ihan mukava kun oli kunnon varusteet päällä. Piemän jo laskeuduttua lähdin kaverin luokse ompelemaan yhdelle koiralle pukua talveksi. Dobberi oli aika kypsä kun piti koittaa tämän tästä , mutta aina se saatiin pöydän alta koittamaan. Rahaa tähän ei uhrattu vaan matsku tuli vanhoista takeista. Yksi oli lasten liivi joka oli aivan liian lyhyt, ja jatkopala otettiin ihan eri värisestä takista, tosin siinä oli puolet enemmän vanua kuin liivissä joten se näytti lähinnä balettipuvulta valmiina. Mitään hienouksia tai kaunistuksia emme teheneet. Kunhan kursittiin yhteen. Meinasimme kuolla nauruun. Toinen versio taas oli sentään yksivärinen. Mutta takki oli muuten liian pitkä. Jotta ei olisi tarvinnut vaikeuttaa pukemista jätimme siis pitkän hännän pukuun, ja oli se koomisen näköinen. Kuvia odottelen koska otin kuvat kaverin kameralla. Kello lähestyi jo puoltayötä kun saavuin kotiin, ja kun katsoin kuvat mitä oli, en saanut naurua loppumaan. Täytyy sanoa etten ole nauranut niin paljon pitkään aikaan, kun ihan kylkiluita sattui. Joten onhan näitä hyviäkin päiviä olemassa ja hyvä niin, kyllä niitä kuoppia riittää. Ohjelmaa löytyy alkuviikosta enemmänkin kun yritän jeesiä kaveria hiukan, ans kattoo mitä siitäkin tulee..hirvittää ihan itsekkin..mutta hyvä kun on tekemistä. Nyt keskityn taas vaan hyviin juttuihin , koska se vaan on pakko 🙂