Oi mikä päivä. Työ on siitä hyvä ettei ehdi miettimään kauheasti yhtään mitään. Rakastan tätä työyhteisöä mikä on. Onhan sielläkin ollut niitä kommervenkkejä , mutta olen aina luottanut että asiat selkiintyy. Noin niinkuin yleensä olen aina kokenut miesvoittoiset työpaikat omakseni.Mutta ehkä meissä naisissa tässä paikassa on enemmän munaa kuin yleensä.  Yksi päivä söimme läksiäiskakut , ihan siksi että jokainen saisi oman osansa tässä enne joulua kun monella on lomaa ym. Tuli ihan haikea olo. Jotenkin tuntui kun kaikki murentuu muutosten takia. No enempää murheita ei kannata ottaa kun niitä jo on, ja pakko unohtaa koska tiedän että niitä todella suuria murheita vasta on tulossa. Tänään oli kiirettä taas eikä se loppunut työpäivään. Saavun siis myöhään kotiin.

Joulua en edelleenkään ole tehnyt, jollei kauppalistaa lasketa. Tai no pesin pyykit pois ja pyyhkinyt taulut ja ison kaapin päällisen pölyistä. No huomenna en ehdi, mutta sitten tuleekin kiire. Mies oli jo murheissaan ettei poika tule kun piipahtamaan, ja mökötti jo valmiiksi.

No sitten se paras. Poika soitti äsken ja kysyi koska voi tulla aattona. Kotijuustoa, perunalaatikkoa ja savukalaa oli tilauslistalla. Kysyin miten koulu edistyy. Tänään oli kuulema joulujuhlat ja eilen hän oli valmistunut 🙂 JEEE..ainao asia mikä harmittaa on entinen pomo joka ei suostunut allerkirjoittamaan opiskeluvapaan. Joten hänen piti irtisanoa iteään. Lain mukaan pomo ei voi kieltäytyä , mutta poika ei halunnut polttaa siltoja takanaan. Mutta menetti siis muutaman tonnin ja on joutunut elämään 225 eurolla kuussa. Ja nyt on työpaikan haku edessä vielä. No silti olen superonnellinen hänen puolesta , poika on aina ajoissa, ottaa asikaan vastaan vaikka minuutin vaja , siisti ja reilu työkaveri joka pitää oman osastonsa aisoissa, asiakkaat on tykännyt ja aina valmis heitä neuvomaan. Joten sinänsä jos joku jotain menetti niin ei ainakaan poika.

Nyt joulu vasta alkaa tuntumaan joululta. Odotan heitä tytön kanssa ihan sikana. Onneksi on se tyttökin. Ehkä menen ihan tonne takapihalle ja kaadan yhden miljoonista pienistä kuusenaluista ja tuon jopa kuusen isälle. Huom maks puolmetrinen. en edes muista koska meillä olisi ollut kuusi sisällä viimeksi. Yleensäkin olen miettinyt miksi edes raahata koristeita varastosta vain siksi että siivoan ne kahden päivän kuluttua pois. No totuuden nimissä en nyt edelleenkään ole niin ihastunut ajatukseen. Mutta sen kuusen voisin käydä saahaamassa. Toisaalta sekin tuo muistoja pojista. Tällaiset asiat annoin heille tehtäväksi jotta se jouluaamu olisi heillälin touhua täynnä.

Toivon todellakin että joskus saan lapsenlapsia jolle saan antaa näitä samoja juttuja perinnöksi. Ehkäpä jopa iso joulu tytön suvunkin kanssa voisi olla kiva kokeilu. Yhdistäisi kaikkien omat jutut yhdeksi isoksi sekamelskaksi. Tosin heille olisi aika sokki tämä meidän koirarumba 😀 Tilaa ainakin on, ja eikähän kaikille istumapaikat riitä, ottaa sitten vaikka vuodesohvan vierashuoneesta. No katsotaan.

Jotain haluaisin keksiä pojalle lahjaksi sen valmistumisen johdosta. Mutta mitä onkin aika vaikea juttu. Raha on niin tylsää kuitenkin. Olen sellainen perinneihminen, että joku juttu mikä kulkis suvussa mukana olisi kivaa.

Outoa että sittenkin tuli hieman joulufiilistä.

Siis mikä savotta minulla onkaan edessä. Mutta puhdas koti kun oikeasti on joka lista pölytön ja lopputulos on puhtaalle tuoksuva koti , se vaan on niin parasta. Onneksi tuo mies osaa ruoanlaiton. No laatikot on kai meidän ainoa yhteinen asia. Olenkin sanonut että täydenämme toisiamme koska emme ole mistää asioista samaa mieltä , meillä ei ole yhteisiä harrastuksia, tulemme ja menemme omien halujemme mukaan. Mutta joululaatikot teemme yhdessä. Sinänsä pitäisi kai olla että on luottamusta edes siihen 🙂

Matiaksen kukkalaite pitää tehdä, lahja on jo, vaikka löysin sen kassajonossa seisoessani. Yleensä olen hakenut miljoonat kaupat läpi ja mietin vieläkin onko se tarpeeksi hyvä. Hopeavärinen metallisydän.Ehkä tuunaan sen, saa nähdä.

Kynttilöitä, takkatuli, ruoka,hautausmaa, se on meidän joulu.

Jepp…hyvä päivä kaikenkaikkea vaikka olenkin enemmän kuin poikki.

Näin tänään 12 sta joulua odottaen.