Kai tämä joulu kuitenkin vaikuttaa jollakin tavalla vaikka muutama päivä sitten olin niin reipas . Kai sitä joskus yrittää liikaa olla reipas ja mukamas ottaa asiat niin että kovettaa itseään. Tosin yritän ottaa huomioon sitä että liikutun muutenkin jouluisin, ja monista asioista muutenkin.

En edelleenkään ole tehnyt mitään varsinaista joulua ja sekin tuntuu jotenkin surulliselta.Murehdin äitiäkin, koska en vaan oikeasti jaksa hössöttää. Mies joka on siitä ihmellinen on saanut päähänsä että haluaa syödä ajoissa jotta voi syödä kaksi kertaa aattona. Mies joka muuten voi syödä vasta 18-20 aikaan. Ärsyttää oikeasti ihan sikana sekin ihme päähänpinttymä. Muuten ärsyttänyt ihan sikana monet asiat, ja varsinkin negatiivinen asenne joka asiaa kohtaan. Aah tekisi mieli huutaa jotain todella rumaa. Jotain se taas arvosteli televisiosta ja liioitellen sanoin että joo olet oikeassa, toi on ihan paskaa, joo toikin on ihan paskaa, jatkoin niin kauan että se valopää lopulta tajus. Sanoin sitten että sinun mielestä kaikki nyt vaan on ihan paskaa ja kaikki on ihan paskoja.

Tajus se sentään ja on se siitä ihme mies että sanoi lopulta minulle, että joo kaikki muu on paskaa paitsi kusi. No sitten repesin taas nauramaan. Hitto meni sekin piloille . Mies joka ei puhu asioiden oikeilla nimillä. Yritän ymmärtää että silläkin nyt on ollut aika paljon miettimistä mahdollisen leikkauksen johdosta. Tosin tiedän että hän venyttää sitä taatusti , niinkuin käsienkin kanssa on tehnyt. Jänteet on langanohuet koska ovat revenneet. Eli joku kaunis päivä ne vaan voi poksahtaa poikki. Silloin otetaan käden alapuolelta jännettä joka kiinitetään veneluuhun, (älkää kysykö tarkemmin ) No se sitten aiheuttaa sen ettei käsi taivu enää yhtään taaksepäin. Onneksi oli suomen paras käsikirurgi joka on aikaisemminkin leikannut  ja kuvannut ranteet sisältäpäin. Ja vittu sen sanon, että kun se vitun lonkka leikataan mä haluan sen vitun lonkan paperipussiin ja heitän sen hitto vie Tapiolan tiskille, että siinä vittu on lonkka joka mukamas ei ole murtunut. Oikeasti meinaan vaatia sen lonkan säilöön, niin sitten voidaan katsoa kuka oli oikeassa. Minä luotan röntgenkuviin.

Sori , no ehkä omalla blogissa saa purkaa itseään kun ottaa enemmän kun paljon päähän.

Tänään mietin monta kerta teenkö yhtään mitään. No enpä paljon tehnyt. Pyykkiä pesin, ihan kun joku joulu olisi siitä kiinni , onko pyykkikaapissa pyykkiä tai ei. No nyt ei ole. Kolme koneellista meni josta kolmas kone jäi jumiin ja vettä kertyi. Onneksi ukko sai sen jotenkin toimimaan. Ärsyttää sekin ettei tajua koneista mitään, koska sisäinen tunne sanoo että joku minivika siinä vaan on. Petriiiii i need you, joo Petri osais mutta senkin on pakko asua tois puol suomea tietenkin.

Tosa kun kuuntelin miten kaverit on käynyt isoissa ostoskeskuksissa tunsin ihan hiton suurta helpotusta ettei minun ole tarvinnut. Toisaalta tuntuu että jopa sekin ehkä tois edes hitusen verran joulufiilistä. Minä joka rakstan antaa lahjoja ihmisille, olen oikeasti ollut sellainen ihan pienestä asti. Mikään ei ole niin kivaa kun yllättää, ja sitäpaitsi on kiva tavallaan kiittää niitä kenelle niitä annan, niin monesta pienestä asiasta.

Tänään tunnen itseni läheinnä rutoksi mitä kaikki pelkää. Eikä sekään paljon mieltä nostattanut kun uutiset kertoi 13 vuotiaan pojan ruumiin löytyneen. Jeesus mikä joulu siihenkin perheeseen tuli. Yhtä kaaosta ja itkua, räkää, syviä huokauksia ja nyyhkytyksiä. Itkua mikä ei lopu ja tyhjyyttä kun joku makaa sängyssään ja vaan tuijottaa eikä tajua yhtään mitään.Samalla kun mietin tätäkin, en silti tunne mitään, tavallaan oikein. No ehkä parempi niin, ehkä olen saannut yliannostuksen.

Tekisi mieli syyttää tota ukkoani. Huutaa että tämä on sinun syysi että tartutit tämän paskan fiiliksen. No onneksi en ole näin tehnyt ja jälleen kerran reipas, mitä siis en ole, otan faktat käteeni. Nyt vois niinkuin hakata halkoja yks pari tuntia , niin johan helpottais. Ärsyttää muuten sekin ettei edes oma äiti tajua ettei mun mies voi tehdä kaikkea, kuten esimerkiksi hakata puita. Jeesus sitäkin päivää kun se jänne napsahtaa, mahtaa sattua. Huh huh..no ihmeen hyvin on kestänyt nekin narut mitä on.

Joo ehkä syy onkin kummit ohjelma jonka katsoin, tai ne biisit, en tiedä. No ainakin Saara Aallon vika biisi oli sikahyvä. Itkin vaan kerran kun joku äiti itse alkoi itkemään kesken oman tarinansa, oman lapsensa sairaudesta. Toivon mukaan suurin osa selviää vaikka jäi pelko ettei se yksi tyttö vaan voi selvitä. Murhe sekin , ensin sairastaa ja lopulta kuolla. Huh huh..No onneksi kukaan ei vielä ole kuollut heistä.

No, pesin vessankin , olen taatusti ainoa ihminen jolla voi mennä kaksikin tuntia siihen. No nyt ei mennyt niin paljon koska en avannut yhtään kaappia. Ne on niin moneen kertaan järjestetty että herää jo kysymys onkohan sekään enään normaalia. Ärsyttää etten silti ole heittänyt vieläkään pois sellaista mitä en oikeasti pidä, niikuin jotain koruja.

Mutta heitäppä jotain pois niin ei mene kauan kun jo muistan että hei siitähän saan otettua lukon siihen tai jotain. Ärsyttävää.

No kävin eilen tallilla ja vein tosiaankin mutsin säilyttämän jalkapallon hevosille. Kerrankin tuli tarpeeseen kauan säilytetty tavara.

Jostain syystä haluan tehdä sellaisen kermaviili mikä lie creme fresh hössötyksen mihin voi laittaa katkarapuja tai savuporoa ja jotain liivatetta. En ole koskaan tehnyt ja miten minusta tuntuu että poika voisi tykätä. Pitänee googlata. Jollei poika tulisi , en tekis yhtään mitään , vaan saisi ukko mennä kauppaan. Ajatella, meillä ei ole edes kinkku ostettu. Normiminä olisi jo ostanut kaikenmaailman jutut mitkä säilyy. Matulle on pakko hakea lahja, siitä en vaan voi tinkiä, se olisi jo syntiä. Onkohan tämä joulu jo joku pohjanoteeraus? En tiedä.

Aloitin jo takan kiillottamisen, mutta juuri silloin lihakeitto oli valmis ja silloin mennään kun huudetaan syömään ja sen jälkeen minua ei huvittanutkaan. Onkohan minulla joku lapsuustrauma kun mutsi aina pakotti siivoamaan. Ehkä juuri siksi osaan arvostaa sitä että saa itse päättää koska siivoaa ja koska ei. Minä en tee mitään pakottamalla kotona. No tosin toi ukko tietää sen kokemuksestakin ettei se edes onnistuisi. Sinänsä sen kanssa on helppo elää koska me tehdään näemmä aina kaikki mitä halutaan. Ei kauheasti suunnitella. Joskus kyllä ärsyttää kun tämä tiedottaminen vaan usein jää vaiheeseen. Jokus saa sopeutua mitä ihmellisempiin asioihin. No ehkä olen rehellisyyden nimissä järkyttänyt häntä enemmän, kuin hän minua.

Siitä hassu mies että jos lähden, niin juuri silloin hänellä on tuhatta asiaa. Onkohan sillä joku eroahdistus 🙂 Pääasia että tietää että olen kotona. No ihan sama , on tai ei.

Joo taas siis yksi päivä lähemmäksi joulua. Huomenna pitää ostaa kukkia ainakin tai jotain keksiä Matun haudalle. Yleensä teen kukka asetelman, ja siihen pitää aina laittaa havuja oman pihan kuusista. Varsinkin siitä yhdestä, joka jo on saanut kaatoluvan minulta.

Näin siis tänään ja nyt kun sai itse valittaa ja ruikuttaa , niin ehkäpä huominen on parempi. Tai tiedän että on, pakko olla siis 🙂

Näin tänään.